06/09/2024
Yrittäjä oli niin kiireinen eilen yrittäjänpäivänä 5.9. ettei ehtiny mitään somettaa aiheesta saatikka sen vierestä. Oli pakattava Poreen kimpsut ja kampsut myyntipäivän päätteeksi tämän aamun muuttoa varten, kun liike eilen sulkeutui. Eilinen päivä venähti 14 tuntiseksi, sehän on ollut normisettiä aina silloin tällöin/useinkin, yrittäjän arjessa, eikä siinä ole mitään kummallista, saatikka kehuttavaa.
Yrittäjyyteni kauppias”pesti” liikkeenharjoittajastatuksella kesti 14 1/2 v, joista 13 v Korkeavuorenkatu 3:ssa (sitä ennen 1 1/2 v Vuorimiehenkadulla). Oli hienoa rakentaa oma konsepti ajateltuun asiakassegmenttiiin, tarjota omanlaistaan, erilaista vaihtoehtoa sisustamisen saralla.
1. kuva on 11/2011 ilmestyneestä Keskipohjanmaa-lehdestä, jossa minä suht tuoreena 1 1/2 v vanhana kauppiaana Korkkarilla.
No, sit vähän historian havinaa… ja mistä tämä kaikki juontui, ehkä!… jotakin inspiraatiota on kenties matkan varrella tulllut imettyä.
Pappani perusti synnyinkuntaani Pohjois-Pohjanmaalle Ylivieskaan aikoinaan 50-luvulla Pyörä ja Urheilu -liikkeen. Siellä myytiin nimensä mukaisesti pyöriä ja mopoja, Tunturi- ja Solifer -merkkisiä, myös muitakin urheiluvälineitä ja lisäksi sähköisiä työvälineitä mm. moottorisahoja jne. 70-luvulla tulivat tarrat muotiin, niitä myös papan liikkeessä myytiin (mikä liene päähänpisto tuo, no en ihmettele, pappa tykkäsi kauniista asioista), ja voi sitä riemua, tarroissa oli aiheina ihania perhosia ja kukkia, ja minä sain liimata niitä mieleni mukaan sommittelemalla papan myymiin pyöriin. Pyörin liikkeessä suht ahkeraan melkoisen tiuhaan papan apuna, niin kiinnostavaa ja jännittävää se oli, se asiakkaiden kanssa rupattelu ja ennen kaikkea kaupankäynti ja kassan kilinä 🧡
2. kuvassa liikkeen ensimmäinen lokaatio, vanhan puutalon kivijalassa, historiallisen Savisillan kupeessa. Kuvassa isäni poseeraa ko. liikkeen rappusilla.
3. kuvassa pappani polvella istuu veljeni. Pappani oli myös musiikkimies, aina iloisesti soitteli kotonaan huuliharppua, ja teki vapaa-ajallaan myös makramee-töitä, oli niihin jotenkin hurahtanut.
Isästäni tuli 60-luvun alussa kuljetusalan yrittäjä, ja meillä niitä autoja pihassa pyöri, monenlaista. Veljeni, 2 v minua nuorempi, jatkoi isän perintöä kuljetusalan liikkeenharjoittajana, myös toinen veljeni työskentelee ko. yrityksessä.
Pappani isä oli puolestaan tunnettu vaatturimestari aikoinaan Varsinais-Suomen Punkalaitumella, ja mikä hauskaa on, oma poikani on intohimoinen muodin suhteen, suunnittelee ja ompelee itse vaatteita työtilassaan Vallilassa (viiden taiteellisen nuoren miehen yhteiskolhoosissa).
Äidinpuolen mummuni teki puolestaan työuransa aikoinaan Kokkolassa, Hagströmin nahkatehtaan ompeluosaston päällikkönä. Hän solmi vapaa-ajallaan jatkuvasti fransuja, joita sitten myi eri käsityöliikkeisiin.
On veikeää, miten nämä kuviot menee… ei ihan sattumaa kaikki kaiketi.
4. kuvassa tämänpäiväinen muuttoapuni, poikani ja hänen kaksi kaveriaan. Hyvin me vedettiin meneen ja liiketila näyttää nyt tuolta kuin 5. kuvassa. Viime viikolla tytär puolestaan auttoi kaiken rojun raivaamisessa alta pois. Ensi maanantaina vielä yksi asiakas tulee noutamaan ostoksensa (taustalla).
Kiitos jokaiselle asiakkaalle, jotka vielä ihan viime metreillä autoitte hommaa maaliin: Kirsti Lindberg-Repo, Maija Lukkari-Nyman, Maija-riitta Riuttamäki, Katja Kiri, Maikki Salminen, Maria Jännes, Mia-Maaria Kiiski, Irene Lemmetti-Haaranen jne. ja kaikille mullekin liikkeeni asiakkaille kaikkina näinä vuosina, olen saanut niin paljon! ❤️ …kovin kiitollinen jokaiselle teille! ❤️
